Miksi ”riittävästi” on ihmiselle niin vaikea käsite? Miksi aivomme eivät osaa lopettaa haluamista, vaikka perustarpeet (terveys, turva, ravinto) on jo tyydytetty?
Miksi mikään ei riitä? Tyytymättömyyden neurotiede
Kyky tuhota ja riistää.
Hedoninen oravanpyörä (Sopeutuminen)
Eliniän piteneminen. Luulisi, että olisimme siitä ikionnellisia joka päivä. Mutta emme ole.Tätä ilmiötä kutsutaan hedoniseksi adaptaatioksi. Ihmismielellä on kyky tottua mihin tahansa olosuhteeseen hyvin nopeasti.
Kun saavutamme uuden tason (esim. juokseva vesi, sähkö, pitkä elinikä), se lakkaa tuottamasta iloa ja muuttuu ”nollatasoksi”. Tämän jälkeen kaikki, mikä on alle tämän tason, tuntuu kärsimykseltä.
Mikä eilen oli luksusta (kuten antibiootit), on tänään perusoikeus, ja huomenna vaadimme jo geeniterapiaa ikuisen nuoruuden saavuttamiseksi.
Status ja suhteellinen köyhyys
Ihminen on laumaeläin. Me emme arvioi ”riittävyyttä” absoluuttisesti (onko minulla ruokaa?), vaan suhteellisesti (onko minulla enemmän vai vähemmän kuin naapurilla?).
Jos kaikki ympärilläsi elävät ”pienin resurssein luontoa säästäen”, tunnet itsesi onnistuneeksi eläessäsi samoin.
Mutta jos ympärilläsi on ihmisiä, jotka lentävät lomille ja ajavat uusilla autoilla, aivosi tulkitsevat säästäväisyyden häviöksi ja statuksen menetykseksi.
Maslow’n tarvehierarkiassa alimmat tasot ovat fysiologisia. Kun fysiologinen tarve on tyydytetty, nälkä ei lopu, se vain siirtyy ylemmäs: arvostuksen ja statuksen tarpeeseen. Valitettavasti nykykulttuurissa statusta ostetaan luonnonvaroilla.
Evoluution haamu: Hamstraajan geeni
Savannilla ei voinut koskaan syödä liikaa kaloreita, koska seuraava ateria oli epävarma. Siksi aivomme palkitsevat yhä meitä sokerin ja rasvan syömisestä, vaikka meillä on lihavuusepidemia.
Samoin resursseja ei voinut olla liikaa. Se, jolla oli eniten, selvisi kuivasta kaudesta ja sai eniten jälkeläisiä.
Me olemme näiden ”ahneiden” yksilöiden jälkeläisiä. Ne, jotka tyytyivät vähään, kuolivat sukupuuttoon vaikeina aikoina. Nyt, kun elämme yltäkylläisyydessä, tämä sama eloonjäämisvietti on muuttunut planeetan tuhomekanismiksi.
Voiko kierteestä hypätä pois?
Tieteen valossa säästäjä on itse asiassa saavuttanut korkeamman psykologisen asteen. Hän on onnistunut:
- Ohittamaan dopamiinikoukun ymmärtämällä, että lisää ei ole sama kuin parempaa.
- Astumaan ulos hedonisesta oravanpyörästä arvostamalla sitä, mitä on, eikä sitä, mitä puuttuu.
”Riittävästi” on käsite, jota ei löydy biologiastamme. Se on käsite, joka pitää rakentaa tietoisesti, älyllisesti ja eettisesti.
Kun teemme kauaskantoisia päätöksiä resurssien käytöstä, tulisi hyödyntää niitä yksilöitä, joilla on siihen parhaat edellytykset .
Parhaat edellytykset omaava ihminen voidaan kiteyttää yksilöksi, joka:
- Tiedostaa ristiriidan: Ymmärtää biologisen vaiston (lisääntyminen, maksimaalinen kulutus) ja planeetan rajallisen kantokyvyn välisen ristiriidan.
- Ohittaa biologisen ohjelmoinnin: Käyttää korkeampaa tietoisuuttaan ja järkeään tehden valintoja, jotka sotivat hänen omaa ahneuttaan ja luontaista haluaan ”lisää” vastaan.
- Harrastaa itsehillintää (Kohtuusajattelu): Tekee tietoisia päätöksiä rajoittaa kulutustaan ja olla tyytymätön ”hedoniseen oravanpyörään” (jatkuvaan haluamiseen). Todellinen ihmisyys alkaa siitä hetkestä, kun biologiselle käskylle sanotaan ”Ei. Nyt riittää.”
- Arvostaa ”riittävästi”-käsitettä: Hyppää pois dopamiinikoukusta ja arvostaa sitä, mitä hänellä jo on (terveys, turva, ravinto), sen sijaan, että vaatisi aina uutta luksusta.
- Toimii vastuunkantajana: Tekee valintoja toisten lajien, tulevaisuuden ja ympäristön vuoksi (esim. hankkii vähemmän lapsia, syö vähemmän lihaa tai ei lainkaan, jättää metsän hakkaamatta).
- Etsii kolmatta tietä: Yhdistää kehittyneen teknologian (esim. lääketieteen) käytön vain välttämättömään kärsimyksen poistamiseen ja elää samalla henkisesti ”säästäjän” asenteella.
Älykkyys itsessään ei riitä:
Älykkyys ei ole yksittäinen ominaisuus, kuten pituus tai paino, vaan monimutkainen kognitiivisten (tiedonkäsittelyyn liittyvien) kykyjen kokonaisuus.
Kolme tyyppiä: Muistaja, Toimija ja Hyödyntäjä
Ihminen, joka muistaa lukemansa (Muistaja)
Muisti on älykkyyden raaka-ainetta, mutta ei itse älykkyyttä.
Vertaus: Tietokoneella voi olla valtava kovalevy (muisti), mutta hidas prosessori (älykkyys). Pelkkä tiedon varastointi ei ole ongelmanratkaisua.
Ihminen, joka toimii nopeasti eri tilanteissa (Toimija)
Se on kykyä ratkaista uusia ongelmia, hahmottaa tilanteita ja sopeutua muuttuviin olosuhteisiin riippumatta aiemmin opitusta tiedosta.
Tämä on evoluution kannalta ”alkuperäisintä” älykkyyttä – kykyä selviytyä.
Ihminen, joka hyödyntää oppimaansa tehokkaasti (Hyödyntäjä)
Tämä on ns. kiteytynyttä älykkyyttä yhdistettynä luovuuteen. Kouluttamaton keksijä kuuluu tähän ryhmään: hän ei ehkä tiedä teoriaa, mutta hän ymmärtää, miten asiat toimivat käytännössä ja osaa yhdistellä tietoa uudella tavalla.
Yhteiskunnan ja yhteisön kannalta tämä on usein arvostetuin muoto, sillä se tuottaa konkreettista hyötyä.
- Älykkyys ilman etiikkaa on tehokkuutta: Älykkyys voi mahdollistaa tehokkaimman tavan hyödyntää resursseja, rakentaa ydinaseita tai maksimoida tuottoa piittaamatta sivuvaikutuksista. Se palvelee vain asetettua tavoitetta (esim. selviytymistä tai talouskasvua), mutta ei kyseenalaista tavoitteen moraalisuutta.
- Biologisen ohjelmoinnin orja: Ihminen on aluksi ”geeniensä orja” jonka ”hamstraajan geeni” (hamstrausvaisto) ohjaa kuluttamaan kaiken, minkä saa. Älykkyys voi tukea tätä ohjelmointia keksimällä yhä parempia tapoja kuluttaa ja kiertää luonnon rajoitteita (vrt. Teknologinen optimismi / Ekomodernismi).
Tarvittava lisä ulottuvuus – Tietoisuus ja Valinta:
Tämä on ihmiskunnan todellinen testi ja toivon kipinä:
- Vastuun tiedostaminen: Korkeampi tietoisuus antaa kyvyn nähdä syy-seuraussuhteet (esim. hygienia -> pitkä ikä -> väestönkasvu -> ilmastonmuutos) ja ymmärtää oman vaikutuksen planeettaan.
- Kyky valita toisin: Tämä mahdollistaa itsehillinnän ja sen, että ihminen voi ohittaa biologisen ohjelmoinnin ja ahneuden.
- ”Riittävästi” -käsite: Eettinen valinta on tietoisesti rakennettu käsite, joka asettaa rajat sille, mitä evoluutio käskee jatkuvasti hamstraamaan.
Lopulta, Yksilön merkitys ei ole pelkästään hänen älykkyydessään, vaan siinä, käyttääkö hän tietoisuuttaan tehdäkseen valinnan, joka sotii hänen ahneuttaan vastaan. Päätökset vaativat älykkyyden käyttöä eettisen kompassin ohjaamana.